Kirjasto1.0
Olen miettinyt, että pitäisikö minun rakentaa joku paketti, johon kuuluisi minun tekemääni juttua web2.0 palveluista blogissa, linkkejä web2.0 verkkokursseihin (Maija B:n blogissakin oli linkki tällaiseen.), henkilökohtaista opastusta asiakkaille kirjastossa ja painettuja esitteitä niistä pitäville.
Tämä olisi oikein vanhanaikaista kansanvalistusta. Minä viisas tuon valon pimeydessä vaeltaville.
Tällainen opastaminen on tietysti minun työtäni kirjasto1.0 informaatikkona.
Mutta kirjasto2.0työn pitää olla myös jotain muuta kuin nettisivujen näyttämistä kahdelle eläkeläiselle, jotka eivät kuitenkaan aio koskaan käyttää youtubeja, flickreja, deliciousesja ja muita hassuja asioita, joille heillä oikeasti voisi hyvinkin olla käyttöä.
Ne, jotka tulevat käyttämään web2.0 palveluja, eivät tarvitse minua.
Ne, jotka tarvitsevat minua, eivät tarvitse web2.0 palveluja.
On paljon helpompaa elää 2.0 maailmassa, kuin yhdistää sitä 1.0 maailmaan.
Tietysti voin suunnitella monimuotoisen web2.0 koulutuspaketin vain harjoitellakseni asiakaskoulutuksen suunnittelua. Mutta jos en tiedä kenelle pakettia suunnittelen ja jos oletan jo lähtökohtaisesti, että kurssin vaikuttavuus on nolla, siitä ei voi tulla kovin innostunutta pakettia. Vapaa-ajallani voin tietysti tehdä mitä tahansa, mutta työaikaani en voi käyttää projektiin, jonka vaikuttavuuteen en usko.
Täytyy jatkaa miettimistä.
library2.0
Tässä kaunis kirjasto2.0 kuvaus.
Mutta mitä minä sillä teen? Minulla ei ole sellaisia lihaksia, että minun kannattaisi miettiä kovin paljon, miten siirrän oman organisaationi, HelMet-kirjaston kirjasto2.0 aikaan. Uskon, että HelMet-kirjasto siirtyy 2.0 aikaan säädyllisessä ajassa. Uskon, että on ihmisiä, jotka miettivät työkseen, mitä kirjasto2.0 on HelMet-kirjastolle. Minulla ei ole resursseja sen asian miettimiseen.
Minun pitää siirtää itseni kirjasto2.0 aikaan. Mutta mitä se sitten tarkoittaa?
Olen siirtämässä itseäni web2.0 aikaan. Se ei ole kovin vaikeaa. Paitsi aktiivinen osallistuminen. Mutta onko järkevää ajatella, että minä siirryn kirjasto2.0 aikaan eri tahdissa kuin organisaationi?
Periaatteessa kyllä. Jos minun kirjastoni on se tila, jonka määritän ympärilleni. Minun kirjastoni voi siirtyä mihin tahansa ilman HelMet-kirjaston johtoryhmän päätöksiä. Olenko jos siirtymässä kirjasto2.0:aan? En. Minun on palattava takaisin alkuruutuun. Minun on kaapattava kirjasto2.0:n kaava, jonka perusteella ryhdyn rakentamaan uutta kirjastoani. Darlene Fichterin kaava on ytimekäs, mutta onko siinä aineksia minulle?
Ja vaikka onkin hauskaa keksiä pyörä yhä uudelleen, ehkä minun pitää lukea taannoinen Kirjastolehti aiheesta. Olisi varsin tyhmää vapaa-ajan käyttöä, keksiä puolen vuoden pakerruksella jotain sellaista, minkä jokainen muu kirjastolainen on lukenut omasta lehdestään jo aikojen alussa.
Ei voi olla totta !
Miten tässä näin kävi. Juuri kun aloin oppia, miten blogger-blogi toimii, niin minun piti ryhtyä tutustumaan toiseen tuotteeseen. Joko kyseessä on tyytymättömyys bloggeriin, uteliaisuus tai sitten on helpompaa opetella uutta tekniikkaa, kuin alkaa miettiä sisältöä tekniikkaan, jota jo osaan käyttää.
web1.0 : “mitä enemmän surffaan netissä, sitä paremmin osaan löytää sieltä myös sisältöä kirjastoasiakkaalleni.
web2.0: “mitä useampaa palvelua kokeilen verkossa, sitä paremmin osaan opastaa kirjaston asiakasta web2.0 palveluiden käytössä.
Lapsempana ajattelin näin: “mitä enemmän katson televisiota, sitä viisaampi minusta tulee.”
Suurin osa yleissivistystäni on peräisin televisiosta. Ehkä minä opin jotain myös monitoria tuijottamalla.
