Ajatuksia kirjastotyöstä

Tämä ei ole kirja-arvio.

Nämä ovat ajatuksia, joita minulle heräsi, kun sain hetki sitten luettua kirjan Porukka, jengi, tiimi – Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Kirjoittaja on Aku Kopakkala. Ja koska haluan ehkä olla vielä hieman kirjastollinen, kirjan isbn on 951-37-4428-0.

Luin kirjan, koska se työnnettiin käteeni. Ilmeisesti se työnnettiin käteeni siksi, että kirjan nimessä on sana jengi, ja jengiorganisaation miettiminen on suosittua ympäristössäni.

Kirjassa ei puhuta mitään jengeistä tai jengiorganisaatiosta.

Mutta luin sen silti.

Luen niin vähän kirjoja, että kaikki lukeminen sivistää minua.

Mitä sain kirjasta?

En saanut siitä mallia uuden kirjaston organisaatioksi. Jos siinä esiteltiin jengiorganisaatio, en huomannut sitä. Mikä ei sinänsä olisi ihme. Kokemukseni erilaisista organisaatiomalleista on niin olematon, että en luultavasti tunnistaisi jengiorganisaatiomallia, vaikka se ajaisi ylitseni.

Mutta kirja antoi kyllä ajattelemisen aihetta.

Minusta tuntuu, että olen mukana työyhteisössä, joka toimii kohtuullisen hyvin. Meillä on hauskaa, meillä on tavoitteita ja välillä me myös saavutamme tavoitteitamme. Mutta tämän ja muiden selaamieni kirjojen mukaan me teemme kaiken väärin. Minä en hahmota työyhteisömme rakennetta, työtovereideni rooleja enkä omaa rooliani. Minä tunnistan ihmiset, jotka kuuluvat toiseen osastoon tai tiimiin tai joilla on eri vastuualue. Mutta kuka kuuluu minun ryhmääni. Löydän yhden ihmisen, jonka yksi rooli on toimia yhdessä minun kanssani. Mikä on sitten minun ja tämän yhden ryhmäläiseni suhde. Minulla on hienompi titteli ja olen vanhempi ja kokeneempi, mutta kummallakin meistä on esimiehemme jakamia vastuita, joten kun suhteemme esimieheemme on sama, meidän täytyy olla keskinäisessä suhteessamme yhdenvertaisia.

Ja kuitenkin kaikki tuntuu toimivan. Ilmeisesti minä ja muut kuitenkin käytämme rooleja paremmin kuin mitä minä tunnistan niitä.

Vai johtuuko se, että työyhteisössämme ei ole pahoja ristiriitoja siitä, että emme osaa taistella asemista, joita emme tunnista?

Vaikka minä olen enemmän eksyksissä kuin työtoverini, minä olen luultavasti kuitenkin ihmetellyt useampaa organisaatiokirjaa kuin useimmat työtoverini. Käytänkö minä tätä hyväkseni huomaamattani? Jos leikin töissä erilaisilla tiimi- ja esimiesrooleilla, pitäisikö minun tiedostaa se ja kertoa työtovereilleni?

Olemmeko ryhmä, joka on matkalla koti yhteistä päämäärää? Vai olemmeko joukko ihmisiä, jotka pyrkivät hankkimaan palikoita oman uransa rakentamiseen? Tai jotka leikkivät omaa elämäänsä?

Toinen hauska jutta kirjassa oli, että se teki monet mystiset koulutustapahtumat ymmärrettävämmiksi.

Minuun on sovellettu sosiometrisiä tekniikoita. Kyllä minusta on hyödyllistä kävellä ringissä ja kertoa jollekin etunimeni etymologiasta. Minua vain aina jännittää, että epäonnistun sosiometrisessä kokeessa. Minulle tulee mieleen koulun liikuntatunnit. Ja kaikki se epäonnistuminen.

Minä en voi tällä hetkellä harjoittaa sosiometrisiä tekniikoita.

Vaikka työtoverini ovatkin ehkä asiasta eri mieltä, niin minun mielestäni kaikki se valta mitä minulla on työyhteisössäni, on epävirallista. Jos toisin jonain vuorovastaava-aamunani aamupalaveriin yhden sosiometrisen tekniikan, menettäisin suuren osan vallastani.

Tai en minä tiedä, vaikka käyttäisinkin joskus jotain sosiometristä juttua. Jätin suuren osan niistä jutuista kirjassa väliin. Kun minun mielestäni ne sopivat virallisessa esimiesasemassa olevalle. Tai kouluttaja/terapeutti/konsultille.

uuden kirjaston mallini tämän kirjan jäleen:

Oman osaamisensa kehittämiseen sitoutunut kirjastolainen: esim. pedagoginen informaatikko

Oman vastuualueensa kehittämiseen sitoutunut työpari: esim. aikuisten vieraskielisestä kirjallisuudesta vastaavat informaatikko ja erikoiskirjastovirkailija.

Poikkitaiteelliseet jengit: esim. koulutusjengi, markkinointijengi, kokoelmajengi, logistiikkajengi

Toiminnan suunnan ja tavoitteet määrittävät esimiehet: toimistopäällikkö ja aluejohtaja

Jep.

Mikä tuossa sitten on pointti?

Kirjastolaiset ovat kovia ylläpitämään. Yksilöinä olemme valmiita muuttumaan ja oppimaan.  Työparina saamme kehittyä annetussa tehtävässä. Syventyä olevaan ja toteuttaa säilyttävää tarvettamme. Jengi ei kanna osastojen historiaa. Se pystyy olemaan röyhkeä, tavoitteellinen ja uuttaluova. Ja mokaava.

PointtiPointti:

Osastoista pitää päästä eroon muutenkin kuin nimellisesti.

Osasto x pyrkii kehittämään toimintaansa niin, että se pystyy täyttämään osasto x:lle annetut odotukset entistä paremmin. Osasto x pyrkii olemaan entistä x:ämpi.

Kun isompien kirjastojen aikuistenosastot yleensä järjestävät opastustilaisuuksia aikuisille, meidän tulee järjestää myös, jotta olisimme isomman kirjaston aikuistenosasto.

Tämä ei siis ollut kirja-arvio. Se oli arvio jostain kirjan lukemisen jälkeen.