pöytä 2.0
Olen yrittänyt viime aikoina miettiä, mitä web 2.0 on minulle. Seuraavaksi täytyy selvittää mitä kirjasto 2.0 tarkoittaa minulle. Tiedän että kirjasto 2.0 on minun juttuni tällä hetkellä, mutta jotta se voisi olla tavoite mihin pyrkiä, sitä pitää määritellä vähän paremmin.
Toinen ajattelun paikka tällä hetkellä on organisaatiomalli. Miten organisoituneessa kirjastossa minä haluan työskennellä.
Kolmas juttu on kalusteet. Millaisessa työhuoneessa haluan työskennellä.
Jep. Ympärilläni on menossa uuden kirjaston suunnittelu- ja rakennusprojekti.
Mutta miten kalusteet, organisaatiomallit ja kirjasto 2.0 liittyvät toisiinsa?
Kirjasto jota rakennamme, on kirjasto 2.0. (Osallistuminen, yhteisöllisyys, leikki, luottamus, web 2.0) Tätä en pidä valintana. Koska en näe tällä hetkellä yleiselle kirjastolle muita yhtä merkityksellisiä kehityssuuntia, minun täytyy olla menossa kohti kirjasto 2.0:aa. Ja jos kirjasto jossa olen töissä, ei ole menossa samaan suuntaan kuin minä, minun pitää vaihtaa kirjastoa. Aiomme organisoitua jengeiksi. Jengi on tavoitteellinen, kunnianhimoinen, nopealiikkeinen, röyhkeä ja seksikäs. (Huonolla tuurilla jengistä löytyvät kaikki osaston tai tiimin huonot puolet, mutta kukaan ei löydä jengistä valepuvun alle kätkettyjä osaston tai tiimin toimivia osia.) Mutta millaisen työtilan räyhäkkä jengi tarvitsee vallatakseen pelikentän?
Humanistina sanoisin, että jengi tarvitsee hyvä tyyppejä, ei hyviä tuoleja.
Mutta mitä se kertoo meidän sitoutumisestamme tavoitteisiimme, jos sisustamme neljän hengen työhuoneita, joissa jokainen tuijottaa omaan nurkkaansa ja toivoo ettei kukaan häiritse? Tietysti tällaisesta työhuoneesta voi kasvaa mahtava jengi ja kirjasto 2.0, mutta miksi me emme rakenna työtiloja, jotka kertoisivat pyrkimyksistämme? Eikö olisi parasta koota huoneen ihmiset ja pöydät yhteen? Tekemään töitä yhdessä.
Kuinka usein minä teen työtä, jossa minun pitää keskittyä niin paljon, että tarvitsen täydellisen rauhan? En koskaan.
Kuinka usein minun keskittymistäni häiritsee toisten työnteko? Ei koskaan.
Palaveri tai puhelu, joka ei liity minun työhöni, ei häiritse.
Kun ympärilläni keskustellaan minua kiinnostavista vapaa-ajan harrastuksista, silloin minun täytyy kuunnella. Mutta ei kai työhuonetta pidä suunnitella kahvihuonekeskustelun kestäväksi?
Mutta muistan myös sen, että edellisen internetkuplan alla nuoret uljaat yritykset sisustivat toimistojaan kuvaamaan yrityksen filosofiaa. Ja yritykset menivät konkurssiin samaan aikaan kuin sisustus alkoi olla valmis. Mutta pöytä on viesti. Myös kirjaston työhuoneen pöytä.
