Ajatuksia kirjastotyöstä

Huom: sisennetty teksti on kirjoitettu 16.8. Muu teksti 3.9.

En ole unohtanut sinua, oi nettipäiväkirjani. Minulla on vain ollut öisin niin kiire, etten ole ehtinyt kirjoittaa tätä blogia. Olen siis kirjoittanut muita blogejani. Löysin tällaisen luonnoksen, jonka olen kirjoittanut joskus elokuun puolenvälin maissa. En osaa sanoa, miksi se on jäänyt luonnokseksi. Olen ehkä painanut väärää nappulaa.

Loma on ohi. Oli se ihan hyvä loma, mutta on ihanaa olla taas töissä.

Vaimoni suhde bloggaamistani kohtaan on muuttunut yhä vihamielisemmäksi.

Tulen töistä kuolemanväsyneenä, nuokun sohvan reunalla siihen saakka että perheeni menee nukkumaan, sitten virkistyn hetkessä ja istun koko yön koneen äärellä ja olen seuraavana päivän töiden jälkeen entistä väsyneempi.

Jos aion taistella bloggaamisoikeuteni puolesta, minun pitää miettiä ensin, miksi oikein istun koneen ääressä.

Vaihtoehto 1: Tämä on hauskaa ja hyödyllistä. Bloggaaminen parantaa elämäni laatua. Tämä on luova harrastus.

Vaihtoehto 2: Olen oikeasti mitätön kunnan pikkuvirkailija. Mutta tekemällä työhöni liittyviä asioita illalla kotona, voin samaistua johtajiin, asiantuntijoihin, tieteentekijöihin ja taiteilijoihin. Johtaja ja taiteilija ovat aina töissä, miksen siis minäkin. Bill Clinton nukkui vain neljä tuntia yössä. Miksen siis minäkin.

Vaihtoehto 3: Kun pomoni kuulevat miten laiminlyön perhe-elämääni voidakseni tehdä kaikki illat työpaikkaani hyödyttäviä asioita, minut palkitaan. Minulle annetaan joku hieno virka, kirjastoneuvoksen arvo tai palkankorotus.

Täytyy miettiä.

Olen miettinyt asiaa paljon.

Koska olen tehnyt öisin töihin liittyvää bloggausta. 11.9. meillä on kirjastossa web 2.0 ilta, ja kirjoitan sitä varten blogia, jossa esittelen käyttämiäni web 2.0 palveluita ja kerron tavoistani käyttää näitä palveluita tiedon etsimiseen, organisoimiseen ja tuottamiseen. Teen siis töitä omalla ajalla ilman ylityölisää.

Perustelen asian itselleni näin: web 2.0 ilta oli minun keksintöni, esimieheni eivät määränneet sitä minulle. Blogin tekeminen iltaa varten on minun keksintöni, esimieheni eivät ole käskeneet minua sitä tekemään. Työajalla teen töitä, jotka on minulle annettu. Vapaa-ajalla teen hommia, jotka olen keksinyt itse. Selitys on jollain tapaa oikein hyvä, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole samaa mieltä.

Perustelen asiaa sillä, että tietokoneet ja netti ovat harrastuksiani. Ihminen saa käyttää vapaa-aikaansa harrastuksiinsa. Jos voin yhdistää työn ja harrastuksen, minun pitää olla tarkkana, että en harrasta työajalla. Harrastukseen liittyy pyyteetön halu tulla taitavaksi.

Harrastan valokuvausta ja haluan oppia ottamaan yhä parempia kuvia yhä paremmilla laitteilla. En aio osallistua kilpailuihin. En haaveile ammattivalokuvaajan työstä, enkä usko saavani mitään taloudellista hyötyä valokuvausharrastuksestani.

Mutta voinko laittaa web 2.0 harrastukseni samaan sarjaan valokuvauksen kanssa?

Haluan päästä perille web 2.0 asioista lisätäkseni yleissivistystäni.

Haluan seurata library 2.0 asioita vain seuratakseni aikaani.

Jos web/library 2.0 on myös työasiaani, niin voinko tehdä töitä kotona yöllä pyyteettömästi ilman hyödyn tavoittelua? Jos istun tässä koneen äärellä kunnianhimon takia, silloin minulla pitäisi olla suunnitelma mihin pyrin ja miten. Mutta minulla ei ole mitään suunnitelmaa.

Minusta vain tuntuu, että jos nukkuisin öisin pari tuntia enemmän ja luopuisin tästä harrastuksesta, olisin huonompi ihminen.

Parin vuoden päästä, kun bloggaus ja kaikki 2.0 jutut on unohdettu, tälle on toivottavasti hauska nauraa.