Loma ottaa lujille
Jo viikon kesäloman jälkeen näin unen, missä huomasin että minun pitää siirtyä elämässäni eteenpäin. Sain paikan sekä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston johtajana, että Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimiehenä. Heräsin ennen kuin osasin päättää, kumman duunin otan.
Minä siirryin kirjastoon siivousalalta. Jos siirryn kirjastosta johonkin, palaan luultavasti siivousalalle. Ja jos teen tällaisen siirron, en usko siirtyväni esimiesasemaan.
Minun sitoutumiseni kirjastoon siis vaatii jatkuvaa fyysistä kontaktia kirjaston kanssa.
Lomani aikana olen käynyt vain kerran kirjastossa. Pärnussa. Kirjoitan siitä toisessa blogissa.
Löysin Netvibes seurannassani tällaisen kuvajoukon.
Kirjasto joka uskoo missioonsa, käyttää propagandaa välineenä päästäkseen tavoitteisiinsa.
Ensimmäiset sekunnit olin innostunut. Onpa hienoa grafiikkaa. Olisipa minunkin kirjastossani tällaista.
Mutta sitten mieleni synkkeni. Onko minulla missiota, joka oikeuttaisi propagandan käytön? Onko kirjastollani missiota, joka oikeuttaisi propagandan käytön? Propaganda on minun määritelmäni mukaan mahdollisesti epäpätevää argumentaatiota, jonka voi hyväksyä päämäärän tärkeyden takia. Jos vaihdetaan propaganda markkinoinniksi, niin tilanne muuttuu eettisesti helpommaksi, mutta onko minulla ja kirjastollani jotain sellaista juttua, jota meidän kannattaisi markkinoida hienolla grafiikalla?
Marklarsonin kuvat alkavat vaivata yhä enemmän. Ei minun kirjastoni ole tuollainen. En minä ole sopiva tuollaiseen kirjastoon. Enkä minä edes halua, että kirjastoni tai minä sopisimme marklarsonin propagandakuviin.
Minusta tuntuu, että ymmärrän markkinoinnin merkityksen jollain lailla. Ymmärrän yhteisöllisyyden merkityksen jollain lailla. Ymmärrän uusien kirjastonkäyttäjien etsimisen merkityksen jollain lailla. Mutta jotta millään tuolla olisi mitään merkitystä, kirjastolla pitää olla joku Se, jota markkinoida. Josta kertoa ihmisille.
Meillä on hieno kokoelma jonkunverranvanhaa kirjallisuutta, mutta minusta se ei ole se juttu, mitä meidän kannattaa markkinoida.
Meillä ei ole…
Siis minulla ei ole tietopalvelutaitoja, joita kannattaisi markkinoida suurelle yleisölle.
Vielä kaksi viikkoa lomaa. Sitten pääsen taas kirjastoon.
Kun kosketan kirjastoa, löydän sille taas merkityksen.
